Nyt on se aika elämässä, kun pitää jatkaa eteenpäin.
Tein eilen tarjouksen kaksikerroksisesta rivitaloasunnosta. Kun astuin sinne sisälle, tuntui kuin olisin tullut vihdoin kotiin. Olen kiertänyt erilaisia asuntoja puolen vuoden verran ja kaikissa on aina ollut jotain vikaa: pieni ruokailutila, kamala haju, likainen kylpyhuone, kaikki pinnat rumia. Sinänsä huvittavaa, mutta intuitiolla mennään. En ole väkisin asuntoa etsinyt vaan ajatellut, että se tulee kohdalle jos niin on tarkoitus.
Tuon löysin ihan sattumalta, se oli juuri tullut myyntiin ja näyttö oli ensimmäinen.
Seuraavana päivä myös vanhempani ja lapseni tulivat mukaan yksityisnäyttöön. Siitä tunti eteenpäin niin tein tarjouksen. Katsotaan kuinka käy!
Nykyiseen vuokra-asuntoonikin olisin saanut jo uuden vuokralaisen, joten säästän takuuvuokran hinnan itse. Saa vaikka hieman sisustaa sillä rahalla..
Kun asuntoon mennään sisälle, pirteän vihreän ulko-oven takana on pieni eteinen. Sen jälkeen avautuu avara tila, jossa on peilikaapit. Avarasta tilasta pääsee vasemmalle vessaan ja keittiöön, joka on remontoitu 2011. Huoneiston perällä on tilava olohuone. Olohuoneen ja keittiön välistä menee portaat ylös. Yläkerrassa on vasemmalla kaksi makuuhuonetta, lapsille omat. Suoraan edessä on vaatehuone ja aulakin on tilava. Oikealla on Master Bedroom, josta pääsee parvekkeelle. Makuuhuoneen vieressä on 2005 remontoitu kylpyhuone saunan kanssa. Siellä on myös pieni kodinhoitotila.
Asunnossa on leikitelty pinnoilla kovastikin ja siellä on erilaisia tehosteseiniä. Haaveissani pelkistän sitä runsaasti: valkoista, valkoista ja valkoista! Lapset ovat jo värejä päättäneet omiin huoneisiinsa. Tästä nyt puuttuu enää se kauppakirja!
Lattiaa mietin. Pidän kovasti harmaasta lankkumallisesta laminaatista. Mutta mitenkäs olisi valkoinen laminaatti? Se on miellyttävä ja rauhallinen. Mutta siinä tapauksessa seinät eivät mielestäni saa täysin valkoiset olla. Vai mitä mieltä te olette?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti